The effects of the COVID-19 pandemic on the Vietnamese Buddhist community in Finland

Katriina Hulkkonen and Linda Annunen, Åbo Akademi University

In the Recovira project, we examine the effects of the pandemic in three distinct types of religious communities: in a large, majority, or institutional community with extensive resources, in a firmly established minority community, and in a less established, often newer, community. In Finland, we chose the local Vietnamese Buddhist community for the project to represent the latter, i.e. newer, community. The Vietnamese Buddhist community is a rather small and rather recently established religious community with a quite modest level of organization. The community has been active in Finland since the 1980s (especially since the 90s) and at present host three temples in different parts of Southern Finland. Its estimated number of members is ca 6,400. (See Härkönen and Cairns 2023.)

For the research project, we interviewed members of the Vietnamese Buddhist community, such as the monk, and elderly members, and conducted participant observation at their most important annual celebrations. The community members emphasized the importance of their local temple. In the community, the activities focused specifically on gathering in the temple for prayer or annual celebrations. The construction of the temple in Finland was already significant for the community, as its purpose was to preserve the Vietnamese tradition for younger generations. Based on interview and observation data, the pandemic particularly affected the organization of community events.  

Due to the pandemic, many religious communities examined by the Recovira project moved their rituals and social events to digital platforms. Instead, the local Vietnamese Buddhist community organized small-scale events face-to-face, in connection with some activities and within the limits of gathering restrictions at the temple. According to our interviewees, the community did not have unambiguous rules for who could participate in these events, but it was restricted to the active members of the community at the time. In addition to social effects, the restrictions on gatherings had negative economic impact for the temple community, which the other two communities in our project – The Evangelical Lutheran Church of Finland and Jehovah’s Witnesses, did not experience to the same extent. Similar economic differences between mainstream and minority religions have also been observed in previous pandemic research. The temple we examined collected donations during large celebrations, so the decrease in the number of people participating in the temple events directly affected the community’s finances. For the community, this meant, for example, postponing some investments. After the pandemic, the community had sought to organize larger annual celebrations (e.g., the central Vu Lan festival) by investing in marketing and programming.

Sources:
Härkonen, Mitra, and Johannes Cairns (eds.) 2023. Buddhalaisuus Suomessa. Helsinki: Suomen Itämainen Seura.

Alustavia tutkimushavaintoja: tuttavallisuutta, turvaa ja turhautumista

Linda Annunen, Project Researcher, Åbo Akademi University

Tämä blogikirjoitus käsittelee keskeisiä havaintoja kenttätyössämme Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tapaustutkimukseen liittyen. Tutkimuksessa haastateltiin ja havainnointiin elämää koronan jälkeen erityisesti kahdessa seurakunnassa turun alueella.

Molemmat seurakunnat siirtyivät suuremmitta ongelmitta ripeästi virtuaaliseen ympäristöön heti pandemian ensimmäisestä aallosta lähtien. Virtuaalisten jumalanpalvelusten rinnalle, otettiin nopeasti mukaan myös sosiaalisen median tarjoamat mahdollisuudet. Virtuaalisia jumalanpalveluksia täydennettiin muun muassa verkossa katseltavissa olevilla keskusteluohjelmilla, virtuaalisilla pyhiinvaelluksilla, tai online-kahvitilaisuuksilla. Myös suurempia siirtymäriittejä, kuten rippileirejä, -kouluja ja hautajaisia toteutettiin verkon välityksellä.

Erityiseen asemaan nousivat haastateltavien kertomuksissa myös sosiaalisen median ns. uudet rituaalit, eli sellaiset rituaalit joita ei ennen pandemiaa harjoitettu yhdessä. Yksi tällainen suuren suosion saanut ”some-rituaali”, joka on jäänyt elämään korona-ajan jälkeen yhdessä seurakunnista, on iltavirsi ja -rukoustuokio Facebookissa. Kyseinen some-rituaali tarjosi seurakunnalle tilaisuuden luoda ja muokata toimintoja, joiden toivottiin myös vaikuttavan seurakuntaelämän identiteettiin ja muotoon, ja kokemukseen.

Facebook-liven kautta streamattavissa iltavirsi-tapahtumissa seurakuntalaiset laulavat yhden ennakkoon valitun virren ja rukoilevat iltarukouksen yhdessä. Tapahtumaa vetää yleensä yksi tai kaksi seurakunnan työntekijöistä, jonka lisäksi yksi vapaa-ehtoinen avustaja käy läpi ja vastaa tapahtuman aikana tuleviin kommentteihin. Iltavirsitapahtumat otettiin seurakunnassa suurella innolla vastaa ja ne ovat vakiinnuttaneet paikkansa joka torstai-iltaisena aktiviteettina.

Mitä tämän kaltaisen toiminnan seuraaminen voi kertoa meille pandemian vaikutuksista rituaaliseen elämään? Keskusteluissani seurakunnan työntekijöiden ja muiden jäsenten kanssa on selvää, että iltavirsien suureksi eduksi koettiin ennen kaikkea niiden mahdollistama kotoisuus ja tuttavallisuus. Seurakunnan työntekijät tekivät (erityisesti pandemia-aikana) iltavirsilähetyksiä usein omasta kodistaan, jolloin mukaan saattoi eksyä myös puolisoja, lapsia, tai lemmikkejä. Koska tilaisuudet olivat live-lähetyksiä, ilmassa oli erään haastateltavan sanoin aina sopivasti ”vaaran tuntua”. Mokaamista tai nuotinvierestä laulamista ei koettu uhkana, vaan ne olivat tärkeä osa tapahtuman luonnetta. Näin pandemia mahdollisti uudenlaisen epämuodollisen some-rituaalin muodostumisen, jossa keskiössä oli tuttavallisuus ja kotoisuus. Facebook-iltavirsien avulla seurakunnan päättävissä tehtävissä olevat, kuten kirkkoherra ja papit, loivat ja saivat uuden ”pehmeämmän auktoriteetin”. Tämän haastateltavat tulkitsivat yhdeksi syyksi iltavirsien suurelle suosiolle.

Toinen tärkeä haastatteluissa esiin noussut merkitys, joka tämän kaltaisilla matalan kynnyksen some-toiminnoilla kuvailtiin olevan, oli niiden helppo saavutettavuus. Koska tilaisuudet olivat käytännössä kenen tahansa ulottuvilla verkossa, ne nähtiin helposti lähestyttävinä ja helppona mahdollisuutena tutustua seurakunnan toimintaan. Tilaisuuden avoimuutta ei koettu huonona tai uhkaavana seurakunnalle. Monet seurakuntalaiset kertoivat tapahtuman suurista seuraajanumeroista ja siitä, kuinka chat-kommentit paljastivat ihmisten seuraavan lähetyksiä monista eri paikkakunnista ja ulkomailta. Näin seurakunnalle muodostui eräänlainen some-seurakunta, joka seurasi toimintaa aktiivisesti netissä, mutta syystä tai toisesta ei paikan päällä. Tilaisuudet tavoittivat myös erilaisia ryhmiä, joiden muuten olisi ollut hankalaa, mahdotonta tai pelottavaa osallistua toimintaan paikalla. Erityisesti vanhukset, joille kotoa poistuminen oli hankalaa löysivät some-toiminnan. Yksi seksuaalivähemmistöön kuuluva haastateltava kertoi some-rituaalien tarjonneen hänelle turvallisen tilan tutustua seurakunnan toimintaan ja saada vastuutehtäviä.

Voidaan siis todeta, että iltavirsi-tapahtumien kaltaiset uudet some-rituaalit koettiin selvästi positiivisena lisänä uskonnolliseen elämään. Erityisesti sen mahdollistamat uudenlaiset auktoriteetti käsitykset ja suhteet, sekä saavutettavuus saivat paljon kiitosta. Iltavirsi-tapahtumia ei kuitenkaan yksinomaan kuvailtu positiivisessa valossa. Osa haastateltavista huomautti, että sosiaalisen median ympäristössä harjoitettavat rituaalit eivät tavoittaneet nuorempia seurakuntalaisia, joiden koettiin toivovan kanssakäymistä kasvotusten. Tämän lisäksi osa seurakuntalaisista ilmaisivat turhautumista siitä, ettei korona-ajan sosiaaliseen mediaan siirtymisen jälkeen palattu yhtä toimivaan kanssakäymiseen kasvotusten, kuin ennen pandemiaa. Näissä kertomuksissa seurakuntatyöntekijöiden koettiin osittain ”piiloutuvan ruudun taakse”, kasvotusten kanssakäymisen kustannuksella. Lähes kaikki haastateltavat kertoivat korona-ajan jälkeen kaipaavansa kanssakäymistä kasvotusten. Kolmeen sanaan tiivistäen, voidaan todeta korona-ajan käynnistämien some-rituaalien tuovat tutkimuksen seurakuntalaisille tuttavallisuutta, turvaa ja turhautumista.

Image credit – Linda Annunen

This site is registered on wpml.org as a development site. Switch to a production site key to remove this banner.